Olen lukenut jo pidemmän aikaa kirjaa tunteista ja antitunteista (Pietiäinen 2010). Kirja pysäyttää ajattelemaan: uskallammeko tuntea aitoja tunteitamme vai tukahdutammeko ne?
Kyse on teoksesta, jota pystyy lukemaan vain palan kerrallaan. Se laittaa väistämättä prosessoimaan omia kokemuksia, tunteita ja ajatuksia - myös omien vanhempien ja suvun osalta.
Kirjan perusajatuksena on se, että aitojen, todellisten tunteiden kieltäminen voi olla kohtalokasta: pahimmillaan niiden kohtaamatta jättäminen sairastuttaa ihmisen. Omantunnon mukaan toimiminen taas mahdollistaa aidot tunteet. Ne ylläpitävät elämää. (Pietiäinen 2010.)
Saatamme luulla tuntevamme aitoja tunteita, vaikka tosiasiassa olemmekin kieltäneet ne. Kun emme uskalla erilaisista järkisyistä tuntea pelkoa, vihaa, syyllisyyttä tai häpeää meille tapahtuneista asioista, osoitamme näiden tunteiden sijaan antitunteita: yliarkuutta tai -kiltteyttä, viattomuutta tai puhtautta. Peitämme ja tukahdutamme siis antitunteilla todelliset tunteemme. Lopulta tukahdutamme ylpeydellä, egoismilla ja valheella myös anteeksiannon, rakkauden ja totuuden - itseltämme ja sitä kautta myös lapsiltamme. (Pietiäinen 2010.)
Todellisten tunteiden kohtaamatta ja elämättä jättäminen saa siis aikaan antitunteita. Juuttuminen niihin aiheuttaa antitunnereaktioita, ahdistusta ja väsymystä. Tämä vie energiaa, mikä sairastuttaa meidät. (Pietiäinen 2010.)
Vauva perii Pietiäisen (2010) mukaan vanhempiensa ja isovanhempiensa tunnetraumat ja reagointitavat. Vakava sairaus on siten oikeastaan aiempien sukupolvien taakkojen kantamista, mitä se sitten itse kunkin kohdalla tarkoittaakin. Olemme väistämättä omien sukujemme, vanhempiemme ja isovanhempiemme tunneongelmien vaikutuspiirissä, halusimmepa sitä tai emme.
Kirja antaa kuitenkin myös toivoa: tunnevammoista ja -traumoista voi toipua. Kielletyistä tunteista on mahdollista vapautua kohtaamalla ja purkamalla ne. Negatiivisen tunneperimän ketjun, kuten Pietiäinen (2010) sitä kutsuu, voi katkaista.
Meillä itsellämme on avaimet avata nuo ongelmat - mahdollisesti yhdessä vanhempiemme tai isovanhempiemme kanssa - jos vain haluamme, tai oikeammin sanottuna uskallamme toipua. Se tarkoittaa kipeiden tunteiden läpikäymistä, mutta vain sitä kautta on mahdollisuus jättää ne taakse ja parantua. Kun sairaus - keho - tulee kuulluksi, se voi parantua.
Pietiäisen (2010) ajatukset sopivat erityisesti tähän aikaan, kun uutiset täyttyvät luonnonkatastrofeista. Omantunnon mukaan toimiminen tarkoittaa tunnetekoja ei vain itseä, vaan myös luontoa kohtaan. Luonto puolestaan voi säilyä ainoastaan, jos meillä on sille tunnearvoa.
Viite
Pietiäinen, Antti (2010). Tunne - Antitunne - Perimä. Johdanto tunteiden dynamiikkaan. 4. painos. Espoo: Natura Medicina.
© P. Peltoniemi.
Päivitetty 03.07.2011.
Kustantamistamme kirjoista tunteita käsittelevät muun muassa kirjat Kehon kuuntelun opas ja EFT - tunteiden vapautustekniikat.
VastaaPoista